maanantai 5. kesäkuuta 2017

Joonas 11kk

Tämäkin postaus tulee myöhässä, sillä poika täyttää viiden päivän kuluttua 1 vuotta! Ihan järjetöntä, kuinka nopeasti aika on mennyt.

Postaustahti ei lähiaikoinakaan koe suurta muutosta, sillä tietokoneeni näyttö menee päivä päivältä huonompaan suuntaan ja Juuson tietokoneen näppäimistö ei houkuttele, kun tarkoituksena on kirjoittaa jotain. Kyseessä kun on mekaaninen näppäimistö, joka on tarkoitettu lähinnä pelaamiseen. Uuden läppärin hankinta on kyllä mielessä joka päivä, mutta tällä hetkellä jokainen euro menee ihan kaikkeen muuhun.


No mutta, viisi päivää sitten tuli täyteen vuosi lasketusta ajasta. Päivitinkin Instagramiin ajatuksia lyhykäisyydessään tuosta päivästä ja siitä, kuinka ajattelin ettei poika synny koskaan. Pian kuitenkin tuo pieni ihme, joka ei millään olisi meinannut syntyä, täyttää vuoden. Tulevaa päivää miettiessä pakostakin iskee pieni vauvakuume. Vielä vuosi sitten kaikki oli edessäpäin. Saisin jälleen kokea synnytyksen ja saisin pienen vauvan rinnalleni ensimmäistä kertaa. Ikävöin sitä aikaa, vaikka silloin vaikeaa olikin.


Pian vuoden täyttävä poika osaa syödä itse sormin ja lusikalla. Poika seisoo muutaman sekunnin kerrallaan ilman tukea ja kävelee hienosti pitämällä yhdellä kädellä kiinni äitin tai isin kädestä. Poika ymmärtää sanat nukkumaan, syömään, sykkyyn/sylkkyyn, ei, Joonas, sisko, isi, äiti, hattu, hauva, kiitti, anna. Omia sanoja ei vielä hauvan ja äittän/äittin lisäksi tule, mutta juttua riittää muuten vaikka muille jakaa.

Poika osaa tehdä asiansa potalle ja pesee hienosti hampaansa sen jälkeen, kun joku muu on ne ensin pessyt kunnolla. Poika tykkää leikkiä vedellä ja suihku onkin yksi lempipaikoista. Ruoka maistuu hyvin. Todella hyvin. Vaikka yhä valikoidusti. Liharuoat ei kalaa lukuunottamatta meinaa maistua, mutta sen sijaan hedelmät, marjat ja pastat kelpaavat paremmin kuin hyvin.

Yöt on alkaneet pikkuhiljaa helpottaa *kop kop*, mutta illat on edelleen katkonaisia. Ehdin jo suunnitella pyytäväni lähetettä sairaalan unikouluun, mutta päätin yrittää vielä kotona. Mulla alkaa koulu alle kolmen kuukauden kuluttua ja uni ennen sitä ja sen aikana olisi todella tärkeää jo pelkästään koulumenestystä ajatellen. Tällä muistilla ei nimittäin paljoa opita.


Joonas on yhä äitin poika, mutta isästä on tullut viimeaikoina entistä tärkeämpi. Jos isi meinaa lähteä johonkin, tulee pojalle itku. Isin syliin kiivetään useammin ja poika on siihen muutaman kerran nukahtanutkin.

Viimeiset kaksi päivää ollaan pojan kanssa opeteltu nukahtamaan omaan sänkyyn. Päiväunille mentäessä ei ole ollut mitään ongelmaa ja parin minuutin silittelyn ja kädestä pitämisen jälkeen poika on nukahtanut, mutta yöunille nukahtaminen on vaikempaa. Mutta pikkuhiljaa...

Imetys ollaan nyt lopetettu kokonaan. Poika osoittaa välillä mieltään ja harmittaa, kun ei saakaan maitoa, mutta yllättävän kivuttomasti tämä on mennyt. Itseä ei sureta, ainakaan vielä.

Viikon päästä me lähdetäänkin lasten ja mumman kanssa matkalle! Mutta sitä ennen koittaa odotettu ja pelätty 10. päivä. Joonaksen 1-vuotispäivä.