keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Imetyksen lopettaminen

Pikkuhiljaa se päivä lähenee, kun imetys lopullisesti päättyy. Mulla tulee ikävä niitä yhteisiä hetkiä, pojan katsetta ja jollain hullulla tavalla niitä alun vaikeuksia kipuineen ja itkuineen. Niistä kuitenkin päästiin yli ja matka on ollut todella opettavainen. En koskaan ajatellut pääseväni näin pitkälle. En koskaan ajatellut kasvavani ihmisenä vajaassa vuodessa näin paljon. En ajatellut, että nauttisin imetyksestä ja synnytyksen jälkeen kuvittelin olevani tyytyväinen, jos pystyn imettämään poikaa kuukauden.

Pian on kuitenkin vuosi imetystä takana ja olen todella ylpeä itsestäni. Samalla olen kiitollinen synnärin kätilöille, mun äidille, Juusolle ja neuvolamme terveydenhoitajille, jotka tukivat mua ja mahdollistivat tämän taipaleen.



Miksi sitten lopetan? Poika täyttää pian vuoden ja koen, että imetys ei enää tuo kummallekaan meistä sitä samaa tarvetta ja turvaa, mitä se on tähän mennessä tuonut. Tuntuu luontevalta lopettaa tähän, kun poika syö enää kerran päivässä jos tarve kasvaa oikein suureksi.

Vielä pari kuukautta sitten mietin, etten pysty koskaan lopettamaan. Kun maitoa oli herunut todella huonosti koko päivän ja illalla poika jo huusi, niin pelkäsin että tähän se loppuu. Tähän epäonnistumiseen. Ilman kummankaan aloitetta. Mutta nyt kun imetyskerrat on pikkuhiljaa vähentyneet osittain pojankin aloitteesta, olen kokenut todella luontevaksi itse vähentää ne ensin kahteen (aamu- ja iltatissi) ja sitten yhteen kertaan. Sitä en ole vielä päättänyt, milloin se viimeinen hörppy tissimaitoa otetaan, mutta se päivä häämöttää jo lähitulevaisuudessa.

Imetys on ollut synnytysten ohella kaikkine vaikeuksineen yksi mun elämäni parhaista kokemuksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti