tiistai 25. huhtikuuta 2017

Flunssakierteessä

Blogi on jäänyt kokonaan taka-alalle, mutta ei ole ollut poissa mielestä. Joka ilta pieni ääni muistuttaa blogista, jota en ole päivittänyt pitkään aikaan. Juttuja olisi ollut, mutta ei voimia kirjoittaa niitä.

Olen ollut pian kolme viikkoa flunssassa, eikä loppua näy. Sillä välin Juuso, Joonas ja Oliviakin ovat omansa sairastaneet. Toinen riesa on ollut päänsärky, josta olen kärsinyt enemmän ja vähemmän joka päivä vajaa kaksi viikkoa. Tämän lisäksi Joonas sai mun tietokoneen näytön säröille pudottaessaan sen sohvalta. Tästä on jo aikaa, mutta sen jälkeen en ole montaakaan kertaa läppärin kantta avannut.

Viime postauksessa puhuin sähköpostiviestistä, jota odotin innolla. Se tulikin heti seuraavana aamuna, mutta uutiset eivät olleet toivottuja. Viesti liittyi siis asuntoon, jota haimme. Olimme jonossa sijalla viisi ja muutama tunti viestin saapumisen jälkeen asunnon ilmoitus poistui. Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että pääsisimme pois tästä asunnosta. Ei tässä suuria vikoja ole, mutta suurin ongelma on ehdottomasti tilan puute. Kaapit ja häkkivarasto ovat ääriään myöten täynnä tavaraa, joita ei pysty raaemmalla kädelläkään karsimaan. Sen seurauksena meidän nurkissa lojuu erilaisia pusseja ja laatikoita, joita ei yksinkertaisesti saa mihinkään piiloon. Tämän vuoksi harkitsen uudestaan joskus aiemmin mainitsemaani asuntoesittelyä.

Toinen ongelma on muodostunut vasta viime aikoina. Muutama kuukausi sitten tässä talossa vaihtui monen asunnon asukkaat ja mitä enemmän tänne muuttaa uutta väkeä, sitä enemmän tulee häiriöitä. Halusin tai en, opin yhden naapurin kuukautiskierron. Petipuuhat kuuluu liiankin selvästi ja nautin muutaman päivän hiljaisuudesta joka kuukausi. Yhteen asuntoon on luultavasti perustettu huvipuisto. Kolinaa, pauketta, huutoa ja tavaroiden raahaamisen ääniä kuuluu yötä päivää. Jos en tietäisi paremmin, voisin nukkumaan mennessä vannoa että joku paiskoo peilikaapin ovia meidän kylpyhuoneessa. Kolina kuuluu meille niin selvästi, että lastenhuoneessa oleva itkuhälytin reagoi siihen.

On täysin arpapeliä millaiseen asuntoon muuttaa ja siksi odotan innolla, kun me vihdoin ostetaan omakotitalo. Mutta siihen on vielä aikaa.

Joonaksen yöt menevät jatkuvasti huonompaan suuntaan ja yöunet on meillä enää pelkkä vitsi. Väsyneenä ja kipeänä huumorintaju on aika nollilla ja siksi mun sietokyky kaikkeen ylimääräiseen on laskenut huomattavan paljon.

Mutta jatketaan tästä eteenpäin hieman positiivisemmilla postauksilla! Ihanaa tiistaipäivää kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti