Huhtikuussa tein postauksen Olivian kyselyiästä. Alkutalvesta meille rantautui miksi -vaihe. Sitä on ollut havaittavissa enemmän ja vähemmän jo viimeisen vuoden, mutta nyt ihan kaikki käännetään miksi-muotoon ja kaikesta on mahdollista kysyä miksi.
Mun käsien rasvauksesta Olivia sai aikaan kymmenen miksi -kysymystä. Aamun ensimmäinen ja illan viimeinen kysymys on miksi. Huumorilla suhtautuminen auttaa ja jonkun on helppo ajatella, että on suloista kun lapsi on kiinnostunut kaikesta ja haluaa oppia jatkuvasti uutta, mutta onhan se välillä rankkaa vastailla kaikkeen ihan koko ajan. Varsinkin, kun moni miksi -kysymys on sellainen, johon ei voi millään vastata tai vastaus pitää katsoa netistä.
Mutta onhan se niin, että tämä - kuten kaikki muutkin vaiheet - kuuluu lapsen kehitykseen. Mikään vaihe ei nimensä mukaisesti kestä ikuisuutta ja O fiksuna tyttönä saa kyllä paljon tietoa irti kyseenalaistaessaan kaiken. Vaikka äiti kokeekin itsensä välillä hyvin tyhmäksi, kun moneen joudun vastaamaan en tiedä. Googlettamalla vastauksen löydettyäni olen taas itsekin yhtä tietoa rikkaampi. Rasittava vaihe, mutta voi mitä elämänohjeita ja uusia faktoja siitä opitaankaan!
Mutta onhan se niin, että tämä - kuten kaikki muutkin vaiheet - kuuluu lapsen kehitykseen. Mikään vaihe ei nimensä mukaisesti kestä ikuisuutta ja O fiksuna tyttönä saa kyllä paljon tietoa irti kyseenalaistaessaan kaiken. Vaikka äiti kokeekin itsensä välillä hyvin tyhmäksi, kun moneen joudun vastaamaan en tiedä. Googlettamalla vastauksen löydettyäni olen taas itsekin yhtä tietoa rikkaampi. Rasittava vaihe, mutta voi mitä elämänohjeita ja uusia faktoja siitä opitaankaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti