Joonas 9kk

Kylläpä viime postauksesta on taas vierähtänyt paljon aikaa. Meillä täytetään pian jo 10kk ja se on ikä, jota odotan tällä hetkellä eniten. Silloin nimittäin saa tarjota maitotuotteita, lukuunottamatta itse maitoa.

Seuraava neuvola on vasta 1-vuotiaana, joten mitään tarkkoja mittoja meillä ei tällä hetkellä ole. Kotivaa'alla ollaan poikaa välillä punnittu ja huimat 10 kiloa on jo täynnä. Ollaan siirrytty pikkuhiljaa enemmän sormiruokailun pariin ja poika popsiikin mieluiten vihanneksia todella hyvin. Puuro syödään lusikalla ja sitä menee hurjia määriä, ihan kuin isällään tämän ollessa pieni.

Joka päivä poika kehittyy lisää ja oppii jotain uutta. Brio kärryn kanssa poika kävelee kotia ympäri joka päivä ja nyt vain odotellaan, että päästään ulos jatkamaan kävelyharjoituksia.

Imetän edelleen, joka on mulle todella suuri asia. Niin monet kyyneleet olen asian takia vuodattanut, kun olen pelännyt että imetys loppuu ilman mun tai pojan päätöstä, mutta yhä pärjäillään. Öisin poika syö vieläkin kaksi kertaa ja niistä, tai ainakin toisesta kerrasta, yritetään päästä eroon heti, kun mun jaksaminen antaa vähänkin myöden.

Poika siirtyi pari viikkoa sitten siskon kanssa samaan huoneeseen ja yöt rauhoittuivat huomattavasti. Enää herätään ainoastaan syömään. Vielä kun sisko malttaisi antaa pikkuveljen nukkua aamuisin pidempään.

Täällä me eletään päivä kerrallaan ja tällä hetkellä odotan sormet kaikki mahdolliset ristissä, että saisin viimeistään tiistaina erittäin toivotun sähköpostiviestin, joka muuttaisi meidän elämää jälleen parempaan suuntaan. Siitä lisää ensi viikolla, oli lopputulos sitten mikä tahansa.

Ihanaa alkavaa viikkkoa kaikille!

Miksi linnut lentää?

Huhtikuussa tein postauksen Olivian kyselyiästä. Alkutalvesta meille rantautui miksi -vaihe. Sitä on ollut havaittavissa enemmän ja vähemmän jo viimeisen vuoden, mutta nyt ihan kaikki käännetään miksi-muotoon ja kaikesta on mahdollista kysyä miksi.

Mun käsien rasvauksesta Olivia sai aikaan kymmenen miksi -kysymystä. Aamun ensimmäinen ja illan viimeinen kysymys on miksi. Huumorilla suhtautuminen auttaa ja jonkun on helppo ajatella, että on suloista kun lapsi on kiinnostunut kaikesta ja haluaa oppia jatkuvasti uutta, mutta onhan se välillä rankkaa vastailla kaikkeen ihan koko ajan. Varsinkin, kun moni miksi -kysymys on sellainen, johon ei voi millään vastata tai vastaus pitää katsoa netistä.

Mutta onhan se niin, että tämä - kuten kaikki muutkin vaiheet - kuuluu lapsen kehitykseen. Mikään vaihe ei nimensä mukaisesti kestä ikuisuutta ja O fiksuna tyttönä saa kyllä paljon tietoa irti kyseenalaistaessaan kaiken. Vaikka äiti kokeekin itsensä välillä hyvin tyhmäksi, kun moneen joudun vastaamaan en tiedä. Googlettamalla vastauksen löydettyäni olen taas itsekin yhtä tietoa rikkaampi. Rasittava vaihe, mutta voi mitä elämänohjeita ja uusia faktoja siitä opitaankaan!

Suunnitelmissa yhteissynttärit

Vielä kun lapset on sen verran pieniä, että heille voi järjestää yhteiset syntymäpäiväjuhlat, otan siitä kaiken ilon irti. Suunnittelu on alkanut jo hyvissä ajoin, joten enää puuttuu pienet yksityiskohdat. Teema päätettiin Olivian kanssa yhdessä ja äidin suureksi iloksi - eikä varmasti kenenkään minut tietävän yllätykseksi - teemaksi valittiin Muumit! Alkaa olla meillä jo ehkä hieman kulunut aihe ja vieraatkin varmaan jo pyörittelee silmiään muumi-aiheisen kutsukortin saatuaan, mutta mitä pienistä.

Ollaan jo O:n kanssa askarreltu Muumi aiheisia koristeita ja suunniteltu kakkua, tarjottavia sekä muita koristeita. Kakun aion tälläkin kertaa tehdä itse, mutta voin vain toivoa ettei päivä ole yhtä kuuma kuin pojan ristiäisten aikaan, kun kakun päälle tekemäni Muumipeikko kirjaimellisesti menetti päänsä ja sokerimassa valui pitkin kakkulautasta.

Kovasti tekisi jo mieli alkaa väkertää kutsuja, mutta vielä ei olla päätetty synttäreiden ajankohtaa ja toisaalta en halua vielä kirjoittaa mihinkään pojan iäksi 1 vuotta. Aika on kulunut ihan liian nopeasti ja alle neljän kuukauden kuluttua meidän vauva on taapero.

Synttäreitä aiomme viettää ihan vain perheen kesken. Olivia saa järjestää ensimmäiset kaverisynttärit heti, kun itse haluaa ja sitä pyytää. Vielä ei ole ollut mitään puhetta kavereiden kutsumisesta, vaikka O on itse käynyt kavereidensa synttäreitä juhlimassa.

O:n ainut ehto juhliin oli pinkki väri. Kakusta tuleekin kaksivärinen, oma puoli pojalle ja oma puoli tytölle. Koristeisiin sisällytämme molempia värejä ja kutsuun tulee O:n toiveesta Pikku Myy, jota O kyllä muistuttaa ajoittain hyvin paljon.

Liikaa paljastamatta jäädään odottamaan kesää odottavin ja ei-niin-odottavin fiiliksin. Kesäkuussa kuullaan aiheesta lisää!