Pitkin lattiaa on lasten leluja ja keskellä olohuonetta monta kassia kirppikselle vietäviä tavaroita. Sohvalla koristetyynyjen lisäksi on Olivian pehmoleluja, Joonaksen vaatteita ja mun uusin projekti, johon liittyy kasa lankoja.
Keittiön pöytää ei ole pyyhitty pariin päivään ja siihen on alkanut kerääntyä satunnaisia tavaroita. Keittiön tason peittää likaiset astiat. Keskellä lattiaa on Joonaksen turvakaukalo.
Eteisessä odottaa imuri ja kylpyhuoneen lattialla kasa likapyykkejä. Puhtaat vaatteet roikkuu kuivana narulla.
Tietokone pysyy kiinni illasta toiseen ja silmät ristissä pelaan kännykällä sohvan nurkassa. Suunnittelen seuraavaa päivää ja uutta blogipostausta, mutta mikään ei toteudu. Väsymys on siinä pisteessä, että kaikki tuntuu liian raskaalta.
Mieli on jo siivoamassa keittiötä ja pesemässä pyykkejä. Kroppa haluaa maata sohvalla vielä hetken. Astiat pitäisi laittaa koneeseen, mutta ajatus katkeaa astianpesukoneen edessä olevaan turvakaukaloon, joka pitäisi ensin kantaa eteiseen pois tieltä. Liian työlästä.
Laiskuutta vai liiallista väsymystä? En enää lupaa itselleni siivota illalla tai viimeistään huomenna, sillä tiedän että kumpikaan ei toteudu.
Joonas raivoaa naama punaisena keskellä olohuoneen lattiaa. Olivia ei suostu syömään ja kiukuttelee, kun äiti ei ehdi joka paikkaan. Joonas sylissä yritän epätoivoisesti saada jotain aikaan, mutta lopulta en jaksa edes yrittää. Luovutan ja tunnen olevani paska mutsi, kun en ymmärrä miksi lapseni raivoaa. Stressaan ja väsyn yhä enemmän.
Syitä, miksi blogissa on ollut hiljaista, olisi pitkäksi listaksi. Tällä hetkellä yritän selvitä yksi päivä kerrallaan eikä blogi ole päällimmäisenä mielessä. Luonnoksissa odottaa monen monta postausta, mutta ne saavat roikkua siellä vielä hetken. Palaan tänne, kun siihen voimat riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti