Vanhaan blogiin kirjoitin postauksen Minun äitiyteni. Blogi oli silloin vielä niin alkuvaiheessa, että arastelin tiettyjen aiheiden julkaisemista. Voinko myöntää, että välillä kaipaan aikaa ennen lapsia? Voin, sillä tiedän kuitenkin kuinka paljon lapset on mun elämään antaneet sisältöä ja kuinka tylsää ja yksinäistä mun elämä ilman lapsia olisi, enkä vaihtaisi nykyistä elämäntilannettani mihinkään.
Ennen lapsia mulla ei ollut rahahuolia. Elätin itseni eikä mun tarvinnut miettiä mitä joku muu tarvitsee. Nyt mun pitää vähän väliä luopua itseni hemmottelusta, kun vaipat on lopussa tai lasten vaatekaappia pitää uusia. Olen pitkään haaveillut ripsienpidennyksistä ja tatuoinnista, mutta ne saa vielä odottaa. Tärkeämpää on, että lapsilla on kaikki mitä he tarvitsee.
Ennen lapsia automatkat sujui huolettomasti. Soitin mielimusiikkiani täysillä ja poltin tupakkaa raollaan olevasta ikkunasta. Talvella nautin siitä, kun sain pelleillä käsijarrun kanssa. Nykyään tupakka on jäänyt kokonaan pois ja autossa soi Peppi Pitkätossu. Toivon, että Joonas nukkuu tai on muuten tyytyväinen matkan ajan, ettei tarvitse montaa kertaa etsiä sopivaa pysähdyspaikkaa. Samalla vastailen Olivian mitä ihmeellisimpiin kysymyksiin ja talven tultua lasten kyydissä ollessa pelkään auton lähtevän luisuun, vaikka tiedän hallitsevani tilanteen.
Ennen lapsia katsoin paljon telkkaria. Uusintojen uusinnat tuli tutuiksi ja kirosin, kun kaikki ohjelmat on nähty jo moneen kertaan. Sain rauhassa katsoa kaikki mieliohjelmani silloin, kun ne tuli. Ja uudestaan vielä muutamaan otteeseen. Nykyään telkkarista tulee Pikku Kakkonen ja muutama satunnainen lastensarja Netflixistä. Omat ohjelmani katson pätkissä joskus, kun siihen mahdollisesti aikaa on.
Ennen lapsia kaupassa käyminen oli helppoa ja nopeaa. Juoksin isommankin kaupan hetkessä läpi ja mukaan tarttui kaikki, mitä tarvitsin ja vähän enemmän. Muutama kauppakassi oli helppo kantaa autoon ja kotiin. Kauppaan saattoi lähteä mihin aikaan tahansa, suunnittelematta sen enempää. Nykyään kauppareissua pitää suunnitella koko päivä. Sinne pitää pakata autollinen tavaraa mukaan ja pelkästään kotoa poistuminen vie yhtä paljon aikaa, kuin koko reissu ennen lapsia. Kaupassa vallitsee sirkus. "Älä mene sinne!", "Älä ota sitä!", "Ei me nyt osteta leluja!", "Mennään äkkiä, Joonaksella on nälkä!". Kun vihdoin päästään kassalle ja pakkaan tavaroita kasseihin, tajuan että puolet unohtui. Sitten mietin, että millä ihmeellä saan kannettua kaikki ostokset ja turvakaukalon sekä pidettyä Olivian matkassa mukana. Hiki valuu jo pelkästä ajatuksesta.
Ennen lapsia viikonloput oli rentoutumista, nukkumista ja baareissa käymistä varten. Kun kotona oli tylsää, laitoin kaverille viestiä "tänää baariin?". Vastaus oli lähes aina myöntävä, joten kävin kaupassa ostamassa aloitusjuotavat, sain rauhassa käydä suihkussa ja meikata. Sitten aloiteltiin jommankumman luona ja oltiin baarissa pilkkuun asti haukottelematta kertaakaan. Seuraavan päivän sai rauhassa nukkua. Nykyään kun tiedossa on baarireissu, menee koko viikko siihen valmistautumiseen henkisesti. Jaksanko sittenkään mennä?
Ennen lapsia söin ruoan heti ja lämpimänä. Nykyään odotan suosiolla, kunnes lapset on menneet päiväunille, ennen kuin edes harkitsen syömistä. Yleensä juuri kun olen saanut ruoan lautaselle, Joonas herää. Uusi yritys illalla lasten mentyä yöunille. Tämän vuoksi suurin osa mun ruokavaliosta on herkkuja. Jotain nopeaa naposteltavaa, jonka voi jättää pöydälle pidemmäksikin aikaa.
Ennen lapsia sain käydä rauhassa vessassa ja suihkussa. Suihkussa muutuin filosofiksi ja siellä kului pitkän aikaa. Kylpeminen kuului jokaviikkoiseen ohjelmaani. Nykyään se olisi vain haave, jos meillä kylpyamme olisi. Saunassa käyminen on joka viikonloppu suunnitelmissa, mutta suunnitelmaksi se aina jääkin. Vessassa on Juuson ollessa töissä vähintään yksi ylimääräinen silmäpari. Siellä lauletaan lastenlauluja ja etsitään mahdollisesti lähietäisyydelle jääneitä kylpyleluja Joonaksen ajanvietteeksi. Suihkuun pääsen illalla, kun Juuso on tullut kotiin. Silloinkaan siellä ei voi rentoutua, kun jatkuvasti kuuntelen milloin Joonaksella on nälkä.
Ennen lapsia mulla oli hienoja käsilaukkuja, joissa kannoin omia kauneustuotteita, kukkaroa, kännykkää ja avaimia. Sieltä löytyi aina myös kuulokkeet. Nykyään en omista yhtäkään käsilaukkua vaan mukana kulkee Liberon laukku. Kauneustuotteet on vaihtuneet vaippoihin, vaihtovaatteisiin, harsoon, tuttiin, sosepusseihin, kosteuspyyhkeisiin ja vaipanvaihtoalustaan. Kuulokkeet jää kotiin, kun aina pitää olla korva tarkkana lasten kanssa ulkona ollessa.
Tarkoitukseni ei ole kuulostaa katkeralta, sillä sitä en ole. Lapset on mun koko elämä ja vasta tällaisia asioita miettiessä huomaa, kuinka paljon on muuttunut. Ei sitä normaalissa arjessa huomaa, koska se on mun no, normaalia arkea.
Hyvää maanantaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti