Aihe, joka varmasti jakaa mielipiteitä. On niitä, jotka pitävät itsesäänselvänä, että lapsi otetaan hautajaisiin mukaan ja on niitä, jotka eivät missään nimessä halua lasta sellaiseen tilaisuuteen viedä. Sitten on niitä (=minä), jotka pohtivat näiden kahden vaihtoehdon välillä.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin äitini kanssa, että Olivia tulee meidän kanssa tätini hautajaisiin. Lapselle on vaikea selittää, mitä siellä tapahtuu ja miksi sinne edes mennään. Kuolema käsityksenä on vaikea monelle aikuisellekin - kuten minulle - niin miten sen selittäisi lapselle? Olivia tietää vain, että S nukkuu, eikä herää enää.
Silti Olivia on piirtänyt tädilleni kuvia ja aikoo esitellä uusia kenkiään, sitten kun S herää. Olivia tietää, että täti lasketaan arkussa maan alle ja ettei jouluna täti ole kotona, mutta onko se lapselle silti järkytys, kun kaikki tämä tapahtuu silmien edessä? Ymmärtääkö Olivia, että tädin on hyvä olla, vaikka onkin arkussa pääsemättä sieltä enää ulos?
Anoppini kertoi tyttärensä olleen 4-vuotiaana mammansa hautajaisissa, jonka jälkeen tyttö ei lähes kolmeen viikkoon voinut päästää äitiään silmistään edes hetkeksi ilman, että alkoi itkeä. Roskatkin vietiin käsi kädessä.
Hän myös lohdutti, että itse hautauksen jälkeen tilaisuus alkaa olla rennompi. Toisin oli mun parhaan ystävän hautajaisissa yhdeksän vuotta sitten. Itkin läpi koko tilaisuuden. Kirkosta siirryttiin kahvittelemaan, mutta mä istuin ystäväni huoneessa juttelemassa tämän siskon ja äidin kanssa. Sen verran mitä itkultani pystyin.
Olivialle asia on kuitenkin ihan eri, sillä hän on vielä niin pieni ja näki tätiäni pari kertaa vuodessa. Nähtäväksi jää, kuinka tyttö suhtautuu kun kaikki konkretisoituu. Huomenna se päivä koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti